MUISTO SÄILYY -20 nuorta kohtaloa jatkosodasta

MENEHTYNEET

PORTTI
Avaa kuva uudessa ikkunassa

- Partio joutuu yllätetyksi

Luutnantti Pauli Inkiläinen

Luutnantti Pauli Inkiläinen (T 13561)Toukokuun lopussa vuonna 1921 syntyi viipurilaisen autonkuljettajan Einar Inkiläisen ja hänen vaimonsa Ainon perheeseen poika, Pauli Erkki Ensio Inkiläinen.

18-vuotias nuorukainen oli parhaillaan oppikoulussa, kun talvisota syttyi. Inkiläinen hakeutui vapaaehtoisena armeijan harmaisiin ja hänet komennettiin Polkupyöräkoulutuskeskus 2:een mihin tammikuussa 1940. Etevä alokas vannoi sotilasvalan helmikuussa ja kymmenen päivää myöhemmin hänet komennettiin oppilaaksi aliupseerikouluun. Maaliskuussa 1940 Jalkaväkirykmentti 21:n 6. komppaniaan siirretty Inkiläinen ehti vielä osallistua Taipaleen taisteluihin Karjalan kannaksella ennen kuin sota sillä kertaa päättyi. Inkiläinen sai osallistumisestaan Taipaleen suunnan sotatoimiin Talvisodan muistomitalin miekkojen ja ”Taipale”-soljen kera. Pian tämän jälkeen hänelle myönnettiin myös 2. luokan Vapaudenmitali.

Välirauhan aikana Inkiläinen suoritti 49. reserviupseerikurssin, minkä päätyttyä hänet ylennettiin vänrikiksi toukokuussa 1941. Jatkosodan syttyessä hän palveli lähettiupseerina 2. Divisioonan esikunnassa, josta hänet eri tehtävien kautta siirrettiin Jalkaväkirykmentti 7:n III pataljoonan esikuntaan jääkärijoukkueen johtajaksi. Sotatie vei Tyrjän ja Ristilahden kautta takaisin Karjalan kannakselle. Tunnustuksena sodanaikaisesta toiminnastaan Inkiläiselle myönnettiin 4. luokan Vapaudenristi syyskuussa 1941.

Kesäkuussa 1943 oltiin Ohdan eteläisellä lohkolla, Pohjois-Inkerissä jonkin matkaa vanhan rajan tuolla puolen. Pataljoonassa oli kiinnitetty huomiota siihen, että tukikohta VII:n edessä ei-kenenkään-maalla olevassa metsikössä liikuskeli usein vihollispartioita. Niistä päätettiin nyt siepata vanki, mitä varten tehtävään varustettiin 15 miehen partio. Sitä johtamaan määrättiin keväällä luutnantiksi ylennetty Pauli Inkiläinen. Tehtävän suoritus alkoi 5. kesäkuuta 1943 kello 1 yöllä. Kesäyö oli valoisa ja ilma lämmin kun joukko eteni metsikköön aikomuksenaan jäädä väijymään vihollispartioita, tuhota ne ja palata vangin kanssa takaisin. Lähestyessään metsän keskellä olevaa korkeampaa maastonkohtaa se joutui kuitenkin yllätetyksi, kun kumpareella jo ollut vihollispartio avasi tulen.

Yllätettynä Inkiläisen partio käänsi rintamasuuntaa aikoen saartaa viholliset mäelle. Näitä saapui kuitenkin koko ajan lisää eikä tukikohdasta annettu konekiväärin ja kranaatinheittimistön tulitukikaan saanut tilannetta kääntymään partion hyväksi. Se päätti irtautua jo 50-päiseksi kasvaneen vihollisjoukon otteesta. Juuri silloin uusi vihollisryhmä avasi yllättäen tulen partion vasemmalta sivulta ja tilanne vaikeutui entisestään. Jäljellä olevat miehet pääsivät vaivoin takaisin tukikohtaan, jonne he saapuivat noin kello 3:n aikaan yöllä. Epäonnistuneen vanginsieppauksen jäljiltä oli menetetty neljä miestä, joukossa luutnantti Inkiläinen. Kaatuneet ja haavoittuneet saatiin aamuun mennessä omalle puolelle ja matka linjojen taakse alkoi. Luutnantti Pauli Inkiläinen haudattiin kotikaupunkinsa Viipurin sankarihautausmaalle, joka rauhanteossa jäi uuden rajan taakse.

Lähteet:

Pauli Inkiläisen sotilaskantakortti
Jalkaväkirykmentti 7:n III pataljoonan sotapäiväkirja (SPK 9667) ja sen liitteet
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta
Jatkosodan Vapautemme hinta –materiaali: valokuvat (T 13561)

Näytä kommentit

Kommentoi asiakirjaa >>

Kansallisarkiston Muisto säilyy -työryhmä

verkkonayttely@narc.fi