Hämeenlinnan Kenkätehtaan johtajana ja johtokunnan puheenjohtajana oli vuosina 1932 –
1965 Juho David Teljo. s. Tampereella vuonna 1899.

Hämeenlinnan maakunta-arkiston Sota-ajan muistot talteen - kokoelmaan sisältyy Juho Teljon saamaa kenttäpostia. ”Kenkätehtaan poikien” kirjeistä heijastuvat mieliala ja rintaman olosuhteet.

Myrsky Petäjä on 27.7.1941 päivätyssä kirjeessään luottavaisin mielin sodan loppumisen suhteen. Heinäkuussa karamellit ja tupakka olivat mieluisia terveisiä kotikaupungista!

Svante Valtonen arvostaa 14.10.1941 saamiaan saappaita jotka olivat tarpeen Ryssänmaan soisessa maastossa. Kotiin arvelee hänkin päästävän ainakin joululomalle.

30.12.1941 Otto Laurila kiitää Herra Johtajaa saamistaan tossuista. Samana päivänä Antti Koskinen kertoo pakkasta olevan jatkuvasti – 40º C, lämpöiset huopatossut olivat silloin tarpeen.
Toiveet sodan pikaisesta päättymisestä loppuvat.

Lähteet: Hämeenlinnalaisia 1639 – 1989, Hämeenlinna 350 vuotta; Suomen metsänhoitajat 1946 – 1960, Lohja 1961.

Heti jatkosodan alkuvaiheessa perustivat neljä suurinta kaupan keskusliikettä – SOK, OTK, Kesko ja Tuko sotilashallinnon siunauksella yhteisen kaupallisen yhteenliittymän Vako Oy:n. Vako Oy:n tehtävänä oli edistää elinkeinotoimintaa miehitetyssä Itä-Karjalassa. Syvempänä tavoitteena oli luonnollisesti herättää karjalaisessa väestössä luottamusta suomalaista hallintoa kohtaan.

Osana tätä toimintaa Vako Oy avasi kaksi hotellia, toisen Äänislinnaan (Petroskoi) ja toisen Aunuksenlinnaan (Olonets). Hotelli Aunus avattiin jo lokakuun lopulla 1941. Kaksikerroksisessa puurakennuksessa oli kymmenen yksinkertaista, mutta siistiä vierashuonetta sekä ruokasali keittiöineen. Hotelli Äänislinna oli sitä suurempi ja ilmeisesti myös tunnelmaltaan hienostuneempi.

Hotelli Aunus oli sekä sotilaiden, että miehitetyllä alueella liikkuneiden siviilien suosima lepopaikka ankaran arjen keskellä. Se oli vieraskirjojen merkintöjen mukaan ”keidas erämaassa”, ”tuhannen riemun hotelli”, jossa ”huumori desinfisioi”. Hotellissa yöpyivät ohikulkijat, siellä järjestettiin kokouksia ja koulutustilaisuuksia, vietettiin iltaa tai vain tavattiin tuttavia korvikekupposen ääressä. Vierailijoiden joukosta voi löytää tuttuja nimiä kuten sodan loppuvaiheessa viihdytysjoukoissa olleen Reino Helismaan sekä TK-luutnantti Olavi Paavolaisen. Ovatpa Stalin ja Churchillkin päässeet jonkun vitsiniekan avustuksella vieraskirjan lehdille.

Viimeiset vieraat ovat piirtäneet nimensä kirjaan ”Invasion päivänä 6.6.-44”, jolloin suurhyökkäys Kannaksella alkoi. Hotellin emäntä Toini Pengerkoski lähti vieraskirjan loppuun tekemiensä merkintöjen mukaan Aunuksenlinnasta 19.6. klo 22.15. Suurhyökkäys Syvärillä alkoi 20.6.1944. Aika Karjalan kansan keskellä oli päätöksessä.

Kotiseutuharrastaja, kansanperinteen kerääjä ja pelimanni Petter August Nummelin (1836 - 1925) oli itseoppinut talonpoika, joka päätyökseen viljeli Luonnonmaan Käkölän Ylitaloa sekä Rymättylän Ruokorauman Länsitaloa.

Elinvuosiensa varrella hän dokumentoi valtavat määrät mielenkiintoisia tapoja Lounais-Suomen alueelta yhdessä poikiensa Pekka ja Runo S. Angervon sekä veljensä Robert Nummelinin kanssa. Pääosin heidän keräämäänsä aineisto valottaa meille alueen arjen saaristoelämän tapahtumarikasta kulkua.

Aineistosta voi poimia mm. arvoituksia ja sananlaskuja vastauksineen, kansantanssien askelkuvioita (ohjeet mm. Ruotsinkatrillin tanssimiseen), kalastusta, saalismääriä ja talvinuottausta koskevia tietoja, vuoroviljelyohjeita, vesikulkuneuvoja ja niistä käytettyjä (tyyppi)nimityksiä, maantieteellisiä maisema- ja paikalliskuvauksia sekä maallisen että hengellisen musiikin nuotteja ja laulujen sanoja.